4. Stenbäckien muistomerkki

Karl Fredrik Stenbäck oli Alavudella vuosina 1846–1875 toiminut kirkkoherra. Karl, tai Carl, Fredrik Stenbäck nuorempi syntyi vuonna 1798 Alahärmässä kirkkoherra Carl Fredrik Stenbäck vanhemmalle ja tämän vaimolle Beata Mellbergille. Stenbäck kasvoi Alahärmän lisäksi myös Kuortaneella, jonne perhe muutti Stenbäckin ollessa 10-vuotias. Vuonna 1812 Stenbäck aloitti koulunkäynnin Vaasassa ja valmistui 1818 ylioppilaaksi Turussa. Stenbäck ei jatkanut opintojaan heti, vaan toimi kotiopettajana eversti Adlercreutzin kahdelle pojalle Pälkäneellä. Kotiopettajavuosina Stenbäck kuuli monenlaisia kertomuksia sodasta ja isänmaallisuudesta everstiltä ja tämän kenraalina toimineelta veljeltä. Näiden tarinoiden ja asenteiden on ajateltu olleen merkittäviä Stenbäckin ajatusmaailmalle, joka näkyi myöhemmin vaikuttajana Alavudella.

Vuonna 1820 Stenbäck lähti opiskelemaan Turkuun ensin filosofiaa ja sitten teologiaa. Turun palon jälkeen Stenbäck opiskeli Uppsalassa seurakuntapapiksi ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1831. Opiskeluvuosinaan Stenbäck loi suhteita Suomen historian kuuluisiin nimiin, kuten fennomanian kantaisään A. I. Arwidssoniin ja J. V. Snellmaniin. Stenbäck suuntasi ensimmäisen papin virkaansa Lappiin Utsjoelle 1831 ja hänet nimitettiin seurakunnan kirkkoherraksi kaksi vuotta myöhemmin.

Vuonna 1833 Stenbäck oli lomalla Vöyrissä ja tapasi tulevan vaimonsa, 16-vuotiaan Emilia Ottilia von Essenin, joka kuului aateliseen sotilassukuun. Vuosi tapaamisen jälkeen pariskunta meni naimisiin ja muuttivat Utsjoelle. Ensimmäinen lapsi, Karl Emil, syntyi saman vuoden marras-joulukuussa. Lapissa asuessaan pariskunta sai yhteensä kuusi lasta ennen muuttoa Etelä-Pohjanmaalle Alavudelle.

Vuoden 1845 lopulla Alavudelle valittiin uusi kirkkoherra, jonka paikkaa Stenbäck oli toivonut. Stenbäck saikin kirkkoherran pestin ja perhe muutti kulttuuriseudulle Lapin korvesta. Stenbäckit muuttivat Alavuden pappilaan, joka oli nimeltään Grönborg eli
Vihreälinna. Alavudella perheeseen syntyi vielä seitsemän lasta lisää. Perheen 13 lapsesta vain yhdeksän eli aikuisikään asti ja osa jättikin Alavuden historiaan oman puumerkkinsä.

Stenbäckien aikaa Alavudella on kutsuttu ”kansallisen heräämisen ajaksi” ja Stenbäckit kehittivätkin Alavutta valtavasti. Karl Fredrik Stenbäck vaikutti Alavuden alueen elpymiseen ja vilkastumiseen. Merkittäviä Stenbäckin toimia hänen kirkkoherrakaudellaan olivat maanviljelystaitojen kehittäminen, talouteen ja myyntiin liittyvät vaatimukset, herätysliikkeisiin kohdistuva avoimuus ja Etelä-Pohjanmaan aseman parantaminen vaatimalla muun muassa rautateiden rakentamista alueelle. Yksi merkittävin uudistus Alavuden kaupungin elpymiselle yksi merkittävä asia oli postireittien muuttuminen Alavus-Jyväskylä välille. Kaupungin maantieteellinen sijainti, postireittien vilkastuminen ja niiden myötä oman postikonttorin perustaminen 1856 teki Alavudesta houkuttelevan ja vilkkaan asuinpaikan.

Karl Fredrik Stenbäckin jälkikasvu on osaltaan ollut vaikuttamassa Suomen kehitykseen. Stenbäckin sukua voidaan pitää vaikutusvaltaisena. Stenbäckin lapset olivat hyvin aktiivisia järjestäessään ja kehittäessään toimintaa niin Alavudella paikallisesti kuin kansallisestikin: muun muassa edelleen vietettävä Alavus-päivä sai alkunsa Stenbäckin nuorten kehittämänä 17.8.1873. Juhlapäivä on siitä asti vahvistanut kotiseutuhenkeä.

Karl Emil (1834-1919): jäi papiksi Alavudelle, vaimo Selma Josefina, kotitalo Vihriälä, edisti pedagogiikkaa, pyhäkoulutyö, kyläkirjastot, Lukuyhdistys 1872, kansakoulu Alavudelle 1868 (kolmas suomenkielinen Etelä-Pohjanmaalla), tyttökansakoulu 1873 (Ottilia Stenbäck opettajana), kiertokoululaitos 1871, rippikoulun pidentäminen (koulutuksen parantaminen), Alavuden kunnan perustaminen 1865 (Suomessa säädös kirkon ja kunnan erotukselle) Karl Emil kunnankokouksen esimies, Säästöpankin perustamisessa vahvasti mukana 1867, Alavudella ansioitunut henkilö ja Stenbäckien ajan keskeisimpiä henkilöitä

Thor Otto (1836–1900): Opettaja Kuopiossa, Kajaanissa ja Oulussa, sairastui vakavasti ja sisarukset hoitivat häntä ensin Vihriölässä ja Helsingissä, sitten hoitokodissa.

Maria Emilia ”Immi” (1840–1931): naimisissa Eero Mäkisen eli Alavuden ensimmäisen opettajan kanssa, avioliitto lähensi pappilan ja ”tavallisen kansan” välejä Alavudella, Eero Mäkinen perusti soittokunnan Alavudelle 1873 ja toimi kunnallisissa tehtävissä 12-vuotta, Immi ja Eero muuttivat Sortavalaan. Pariskunnalle syntyi 9 lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Immin jälkikasvusta moni on toiminut kansanedustajana Suomessa sekä Outokumpu Oy:n perustajana. Lisäksi muusikko Jukka Kuoppamäki on Immin ja Eeron lapsenlapsenlapsenlapsi.

Hanna Stenbäck (1845–1933): Naimisissa Wilhelm Wegeliuksen kanssa, joka toimi uskonnonopettajana ja lehtorina Jyväskylän seminaarissa. Asuivat Helsingissä. Wegelius toimi myöhemmin matkasaarnaajana. Wilhelm Wegeliuksen veli oli Martin Wegelius, joka oli vahvasti esillä Suomen musiikkimaailman kehityksessä ja toimi Helsingin musiikkiopiston johtajana. Myös Alavudella syntynyt säveltäjä Toivo Kuula oli Martin Wegeliuksen oppilas.

Kondrak Fredrik Kivekäs (1847–1918): vahva suomalaisuuden ja suomen kielen kannattaja, toimi Uuden Suomettaren toimituksessa 1873–1876 ja julkaisi Alavuden sanomia ja toi Alavutta Suomen kartalle. Suomalaisti sukunimensä suomalaisaatteen nimissä. Toimi Oulun Viikkosanomien toimittaja 1876–1877 ja toimi samalla Oulun suomenkielisen yksityislyseon historian lehtorina. Perusti Oulussa Kaiku-lehden (1878–1906), joka ajoi vahvasti suomalaisuutta ja taisteli ruotsinkielistä eliittiä vastaan. Kivekäs istui vankilassa 1881 lopulla saatuaan painokanteita julkaisuistaan, mutta niitti mainetta fennomaanina. Kivekäs loi myös kirjallista tuotantoa. Naimisissa Otta ”Minken” Durchmanin kanssa.

Ottilia ”Tiila” Stenbäck (1848–1939):

musikaalinen ja opiskeli soittoa Vaasassa ja Helsingissä, opiskeli Jyväskylän seminaarissa opettajaksi 1869–1873, opettajana
Alavuden vähäoppilaisessa tyttökansakoulussa. Perusti Alavudelle ”sivistysseuran” ja vaati Alavudelle koulutusta ja kulttuuria. Ajoi raittiusasiaa, perusti raittiusseuran Sydänmaalle 1873. Muutti Helsinkiin 1876 tyttökoulun opettajaksi ja johtajaksi. Kirjoitti ”Kasvatusopin historian pääpiirteet I-III” ja elämäkerran siskonsa miehestä Wilhelm Wegeliuksesta. Toimi Helsingin NNKY:n puheenjohtajana 1896–1932.

Lauri Kivekäs (1852–1893): kala- ja metsästysmies, vaiheikkaat kouluvuodet Jyväskylässä (juopottelu ja kurittomuus), fennomaani, muutti nimensä Gustaf Stenbäckistä Lauri Kivekkääksi 1876. Oli ylioppilaspolitiikassa mukana (Lepakko-skandaali) ja oli vahvasti esillä suomalaisuustaistelijana ja ylioppilaspoliitikkona. Opiskeli Saksassa lakimieheksi puolustaen heikoimpien asemaa työssään. Politiikassa hänen ajoi aktiivisesti suomen kielen asemaa, koulujen perustamista ja naisasiaa. Kivekäs oli naimisissa suomalaisen näyttelijäuranuurtajan Ida Aalbergin kanssa vuodesta 1887. Kivekäs oli suurissa rahavaikeuksissa ja perhe joutui myymään Vihriälän auttaakseen Lauria selviämään rahavaikeuksista.

Josef ”Juuso” Stenbäck (1854–1929): lahjakas koulussa, Vaasassa ja Jyväskylässä. Kristillisyys vaikutti kiinnostukseen kirkkoarkkitehtuurista. Stenbäckiläisyyden, eli Juuso Stenbäckin arkkitehtuurin, tunnuspiirteitä olivat luonnonkivet materiaaleina. Hänen suunnittelemat ja rakentamat kirkkonsa edustivat myöhäistä uusgotiikkaa. Stenbäck on suunnitellut ja rakentanut yhteensä 39 kirkkoa, ja noin 30 kirkon korjausta. Hän on muun muassa suunnitellut Kotkan kirkon, Mikkelin tuomiokirkon, Raahen kirkon ja kirkot Alahärmässä ja Kauhavalla. Hänen viimeisimmäksi työkseen jäi Virtojen Killinkosken kirkko. Hän suunnitteli Alavuden kirkkoa edellisen palaessa, mutta hänen suunnitelmaansa ei hyväksytty. Juuso Stenbäck avioitui Anna Bährin kanssa, joka kasvoi Josefin kasvattisiskona Bährin jäädessä orvoksi. Juuson ja Annan kodin tiedetään olleen erittäin vieraanvarainen ja suku oli aina tervetullut heille. Heidän lapsensa olivat tahoillaan menestyviä: Matti Kivekäs oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja, hänen lapsensa yliopiston tohtoreita, Anna-Liisa nai professori Uuno Saalaksen, ja Lauri Kivekäs toimi useiden yritysten toimitusjohtajana.

Lydia Stenbäck (1861–1894): Perheen kuopus oli perheen silmäterä. Lydia pääsi Helsinkiin tyttökouluun vuonna 1874 ja opiskeli siellä seuraavat neljä vuotta asuen äitinsä kanssa. Lydia muutti äitinsä kanssa takaisin Alavudelle Vihriölään ja työskenteli kansakoulussa opettaen käsitöitä. Hän toimi myös täyspäiväisenä opettaja Alavuden kunnalle vuosina 1880–1882, ja hänen palkkaustaan toiseksi opettajaksi pidetään merkkinä siitä, että koululaitoksen arvostus oli yleistymässä Alavudella. 1880-luvun lopulla Lydia oli mukana vapaakirkollisen uskonnon kanssa ja toimikin hengellisenä työntekijänä Pohjois-Karjalassa. Lydian elämä sai dramaattisen päätöksen, kun hän 33-vuotiaana 1894 sai Joensuussa olevista lähetysjuhlista lavantaudin ja kuumehoureissaan hukkui voimakkaasti virtaavaan jokeen. Arvid Järnefelt on käyttänyt Lydian dramaattisia loppua inspiraationaan romaanissa ”Ihmiskohtaloja”.

Lähteet:
Sippola, A. 1999. Stenbäckien aika. Kansallinen herääminen Alavudella. Alavus.

ARVOITUS

Selvitä, kenestä henkilöstä tekstissä puhutaan.
Tämä henkilö oli merkittävä hahmo, joka toimi opettajana ja edisti suomalaisuutta sekä kulttuuria. Hänellä oli tärkeä rooli Alavudella, jossa hän perusti koulutusta ja sivistystoimintaa. Hänen työskentelynsä Alavudella sisälsi muun muassa postireittien kehittämistä ja koulutuksen parantamista. Hän oli myös erittäin vaikuttava henkilö Alavuden historiassa ja perusti muun muassa alueen ensimmäisen tyttökansakoulun. Hänen vaikutuksensa ja saavutuksensa ulottuivat myös kansallisesti, ja hän on tunnettu siitä, että hänen aikanaan perustettiin edelleen vietettävä Alavus-päivä.

Kenestä henkilöstä on kyse?