1. Ivar Wilskman
Ivar Wilskman (26.2.1854-10.4.1932) oli suomalainen urheilija ja urheiluvaikuttaja, jota usein kutsutaan mediassa ”Suomen urheilun isäksi”. Hän syntyi nykyisen Alavuden Töysässä hengelliseen perheeseen. Perheen isä kuoli Wilksmanin ollessa lapsi, mutta Ivarin äiti ja ilmajokiset sukulaiset kasvattivat hänestä menestyvän miehen. Ivar Wilskman muutti Vaasaan opiskelemaan ja valmistuikin ylioppilaaksi Vaasan ruotsinkielisestä lyseosta vuonna 1873. Vuoden kuluttua 1874 hän opiskeli Helsingin yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta harjoitti myös voimistelua. Wilskman pääsikin 1877 yliopiston voimistelulaitoksen yliopettaja Viktor Heikelin apulaiseksi ja suoritti voimisteluopettajan tutkinnon vuonna 1886. Hän toimi Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa voimisteluopettajana vuosina 1875–1917.
Wilksman vaikutti ahkerasti urheilumaailmassa. Hän oli mukana perustamassa suomalaisia urheiluseuroja ja -liittoja, kuten Suomen Lyseoiden urheilijat (1899), Akateeminen Urheiluseura (1900), epävirallinen Suomalainen Voimistelu- ja Urheiluliitto (1900) ja Suomen Valtakunnan Urheiluliitto SVUL (1906). Wilksman toimi SVUL:in ensimmäisenä puheenjohtajana ja veikin Suomen ensimmäisen kerran virallisiin olympialaisiin Lontooseen vuonna 1908.
Myös yleisurheilumaailmassa merkittävät Kalevan kisat saivat alkunsa Wilksmanin puheenjohtajauran aikana vuonna 1909.
Wilksman perusti myös edelleen voimissaan olevan lehden, Suomen Urheilulehden, vuonna 1898.
Wilksman painotti urheilussa etenkin kunnon ja terveyden edistämistä. Hänen oppinsa perustuivat 1800-loppupuolella ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vallitsevaan käsitykseen ”rotuopista”. Wilksman ei kuitenkaan vienyt ajatuksiaan äärimmilleen esimerkiksi syrjimällä jotain ryhmää yhteiskunnassa, vaan painotti, että jokaisen kuntoa ja terveyttä on syytä kehittää. Wilskmanin mukaan suomalaisten oli kehityttävä fyysisesti pärjätäkseen muiden kansojen joukossa, ja etenkin suomalaisten miesten hyvinvointi ja sen edistäminen oli Wilksmanille tärkeää. Wilksman suosi urheilulajeja, kuten uintia, laskettelua ja pesäpalloa, jotka vahvistivat ja kehittivät rintakehää, sydäntä ja hengityselimiä. Terveyteen ja hyvinvointiin perustuva urheilu oli Wilksmanille tärkeämpää kuin kilpaurheilu tai yksilöurheilu, jossa voitto ja ”pullistelu” oli päämääränä. Kilpaurheilu oli Wilksmaninkin mielestä motivoivaa, mutta ei pitänyt kilpaurheilumaailman kehityssuunnasta ja jättikin kilpaurheilumaailman vuonna 1914 siirtyessään asiantuntijatehtäviin.
Uransa loppuvaiheet Wilksman vietti siis asiantuntijuustehtävissä. Hän edisti muun muassa koululiikunnan kehittymistä ja liikunnan tärkeyttä osana Puolustusvoimia sisällissodan jälkeen. Itsenäisen Suomen aikana Wilksman toimi voimistelu- ja urheilulautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1920–1926. Uransa aikana Wilskman laati ja toimitti useita teoksia urheilusta ja hyvinvoinnista, kuten oppikirjoja. Wilskmanissa mielenkiintoista oli hänen poliittinen suuntautumisensa: hän ei ollut täysin fennomaani, vaikka kannattikin suomalaisuutta. Ajan fennomaanihengelle ominaista oli myös ruotsinkielisen nimen kääntäminen suomeksi, mutta Wilskman ei tehnyt näin, vaikka ruotsinkielisenä työskentelikin muun muassa suomenkielisessä koulussa.
Wilksmanin yksityis- ja perhe-elämästä ei ole saatavilla valtavasti tietoa. Wilskman oli vuodesta 1882 naimisissa Matilda Vilhelmina Roschierin kanssa, johon hän oli tutustunut ollessaan kotiopettajana Ilmajoella opiskeluvuosiensa välissä. Matildasta käytettiin hellittelynimeä Minchen. Avioparille syntyi kaksi lasta, Atle, joka sai nimensä sanasta ”atleetti”, ja Jarl. Atle toimi sukututkijana Helsingin yliopistossa vuoteen 1921, jolloin Atle menehtyi vain 38-vuotiaana. Wilskmanin perheessä Atlen menehtyminen aiheutti valtavan surun ja esimerkiksi perheen pianoa ei Atlen kuoleman jälkeen soitettu. Jarl työskenteli oikeustieteiden parissa ja kuoli vuonna 1934. Jarlilla oli kaksi lasta. Perimätiedon mukaan Wilskman toivoi kovasti tyttölasta Jarlin syntyessä ja Jarl saikin pitää tytöille tarkoitettuja vaatteita ensimmäiset vuotensa.
Wilksman menehtyi vuonna 1932 ja hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Samaan hautaan on haudattu myös Wilskmanin poika Atle ja vaimo
Minchen. Wilksman teki merkittävän uran urheilumaailmassa ja edisti toimillaan suomalaisen urheilumaailman kehittymistä.
Lähteet:
Suomen urheiluhistoriallinen seura. 20.12.2017. Urheiluvaikuttajat -verkkojulkaisu.
Wilskman, Ivar (1854–1932) | Suomen urheiluhistoriallinen seura (suhs.fi)
Yle Urheilu. 25.8.2015. ”Kiveen hakatut” -jakso:
Kiveen hakatut: Suomen urheilun isä Ivar Wilskman | Audio Areena (yle.fi)
Puumalainen, T. 2012. ”Terveessä, reippaassa ja työkykyisessä ruumiissa tulee asumaan raitis, siveellinen ja vapaa henki” Ivar Wilskmanin liikuntakasvatusideologia. Tampereen yliopisto: Pro gradu -tutkielma. Teemu Puumalainen (tuni.fi)
ARVOITUS
Mikä erityinen urheilutapahtuma sai alkunsa hänen puheenjohtajakaudellaan?
