Julkisella töissä – kuka tekee työt?

Aikoinaan nauratti kovasti juttu, jossa asetetaan kolme ulottuvuutta vastakkain:
”Jos olet julkisella töissä ja ahkera, et ole järkevä. Jos olet ahkera ja järkevä, et ole julkisella töissä. Jos olet järkevä ja julkisella töissä, et ole ahkera.”

Naurattaisi tämä vieläkin – varsinkin kun itse olen aina uskonut, että voin olla kaikkea kolmea yhtä aikaa. Mutta aika usein törmää ajatukseen, että julkinen sektori, kuten kunnat, on vain laiskojen virkamiesten elättämistä varten. Kerta toisensa jälkeen nostetaan esiin julkisen sektorin työntekijöiden määrää eri maissa, ja verrataan veroastetta:
Kyllä muualla pärjätään matalammilla veroilla, kun ei elätetä isoa virkamieskuntaa! - Vai onko se sittenkään näin? Suomessa kun on päätetty veroeuroilla ylläpitää maksuton koulutusjärjestelmä, melkein maksuton sosiaali- ja terveydenhuolto ja pääosin myös liikenneväylien hoito. Eikä se tapahdu ilman ihmisiä, jotka eivät ole itse tätä järjestelmää luoneet.

Julkisen sektorin tehtäviä ja laajuutta on kansallisella tasolla toki syytäkin tarkastella, olen samaa mieltä. Mutta kuntatasolla on hyvä muistaa, keitä ne julkisella työskentelevät oikein ovat: Opettajia, lastenhoitajia, ohjaajia, keittäjiä, siistijöitä, pihojen, rakennusten ja teiden kunnossapitäjiä. Mitkä näistä tehtävistä pitäisi jättää pois julkisista palveluista?

Ihan toimistohenkilöstöä on toki myös, koska kunnalla on lupa-, talous- ja päätöksentekoprosessien hoitamisesta vastuu, ja näihin liittyen monta lakisääteistä tehtävää. Esimerkiksi arkiston hoito ei näy paljoa ulospäin, mutta on todella tärkeää, kun kuntalainen tarvitsee jotain vanhaakin asiakirjaa. Lisäksi kaupungin toiminnoissa on paljon laskutettavaa ja asiakastietojen ylläpitoa. Ja esimerkiksi vastuu vaalien järjestämisestä. Se paljon puhuttu byrokratia ei synny kaupungin työntekijöiden tahdosta, vaan se tulee kuntiin annettuna lakien ja säädösten määräyksinä.

Usein puhutaan kaupungin henkilöstön vähentämisestä, eikä ajatella sitä, miten tehtävät sitten hoidetaan. Vasta kun asia tulee lähelle itseä tai läheisiä, halutaan pitää kiinni tekijöistä. Kun työ ja sen tekijä tunnetaan, nähdään sen arvo. Siksi olisikin tärkeää, että pysähdymme miettimään, mistä oikeasti puhumme: ihmisistä, jotka tekevät ahkerasti töitä yhteisen kaupunkimme hyväksi. Arjen töitä, käytännön asioita, joiden puuttuminen näkyy kaikille kuntalaisille. Usein vasta se puuttuminen havahduttaa.

Arvostan suuresti Alavuden kaupungin henkilöstöä ja sitä työtä, jota tehdään joka päivä. Jatkossa kuntien talous vaatii paljonkin pohdintaa siitä, mitä tehtäviä kunta voi jatkossa hoitaa, ja mitä jää pois. Tämän myötä myös henkilöstön rakenne muuttunee. Kyse ei kuitenkaan saa olla sokeasta leikkaamisesta, vaan tehtävien kautta harkitusta vähentämisestä, josta sitten yhteisesti kannamme vastuun.

Liisa Heinämäki
kaupunginjohtaja